Maksaruohot alla omenapuun

Tämä on kiireinen vuodenaika alehaukalle. Puutarhamyymälöistä saa nyt todella edullisesti vielä vaikka minkälaisia taimia. Kaikki myöhään syksyllä istuttamani taimet ovat nousseet seuraavana keväänä, joten mielestäni niitä voi huoletta istuttaa myöhäänkin syksyllä. Ainoa, mikä luo haastetta istuttamiselle tähän aikaa vuodesta on valon määrä. Töissä käynti verottaa päivää sen verran, että pimeä laskeutuu juuri, kun on parhaassa vauhdissa. Otsalamppu on siksi hyvä olla olemassa alehaukalla. Tosin tänään se jäi kotiin ja oli pistettävä vauhtia, koska aurinko uhkasi laskea kesken kaiken.

Kävin istuttamassa alaomenatarhaan maksaruohoja useampaa sorttia. Lajikkeet olivat Mohrchen, Stewed Rhubarb Mountain, Strawberries and Cream ja Abbeydore. Ennestään omenatarhalla oli jo muutama puska Sedum Herbstfreudea.

Isomaksaruohon nimi on muuten ruotsiksi Kärleksört, rakkauden yrtti.

Istuttamani maksaruohot ovat kaikki syyskesän ja syksyn kukkijoita ja kasvavat ajan kanssa pyöreiksi mättäiksi. Ne ovat aurinkoisen paikan kasveja, jotka viihtyvät kuivahkolla kasvupaikalla, jossa maa on vettä läpäisevä.

Eräs puutarhuri kertoi maksaruohon katkenneen varren juurtuvan helposti, kun sen vain tökkään multaan. Tätä olen kokeillut syysleimun kanssa ja se toimi. Täytyy kokeilla vielä itse tätä myös maksaruohon kanssa.

Omenatarhassa maksaruohot pääsivät kahden nuoren omenapuun väliin töntäreelle. Työ alkoi töntäreen tasaamisella. Maa on tässä kohdassa hyvin sorapitoista, joka läpäisee vettä varmasti. Heittelin osan sorasta pois ja kärräsin multaa tilalle. Kylmä ei ainakaan tullut kotikärryjä kiskoessa töntäreen päälle.

Matalammat maksaruohot pääsivät alemmaksi ja korkeammat kunkuiksi töntäreen päälle. Nyt ei muuta kuin ensi kesää sekä perhosia ja pörriäisiä odottelemaan. Maksaruoho on hyvä perhos- ja pörriäiskasvi ja niitähän omenatarhalla tarvitaan!

Mahtaako tiainen poikasineen keväällä ihmetellä muuttunutta maisemaa?

Saatoinpa muutakin puuhata omenatarhalla, mutta oli jo niin pimeää, ettei siitä kannattanut kuvia ottaa. Joku muukin muuten hämärässä liikkui, sillä kuulin hirvimiehen aseen laukauksia. Peura siellä varmaankin kohteena oli. Sen verran vilkas mielikuvitus alehaukalla on, että seuraavan kerran hirvestysaikaa hämärässä tuohutessani virittelen otsalamput sekä eteen että taakse. Ehkä muuallekin.

Yöpakkasia

Yöpakkaset tulivat yllättäin. Pakkanen on laskenut pahimmillaan kahdeksaan asteeseen. Syysvuokotkin paleltuivat kesken kauneimman kukinnan.

Kesällä perustettu uusi mansikkamaa kuurassa.

Ja syyshohdekukat.

Pensasmustikka kauniissa syysvärissään. Tämä on istutettu turpeen ja mullan sekaiseen maahan.

Pihalta on tullut kerättyä siemeniä erityisesti punahatuista. Tänä keväänä esikasvatin tavallista magnusta ja white swania sekä pow wow wildberryä. Magnuksen siemenet olivat omasta pihasta ja ne itivät todella hyvin. Olisin halunnut kasvattaa erikoisempiakin punahattulajikkeita, mutta niiden siemeniä oli hankala saada. Ostin keväisellä Eestin reissulla muutamia erilaisia punahattuja, joista olen nyt kerännyt siemenet talteen. Ensi keväänä olisi tarkoitus esikasvattaa omista siemenistä lajikkeita tomato soup,  meteor pink ja Cheyenne spirit.

Eestin reissulta salamatkustajana toisen kasvin mukana tulleen yksivuotisen unikon siemenet oli myös kerättävä talteen, niistä tulee monta uutta ensi kesänä.

Puutarhahanskat vaihtuvat kohta paksumpiin.

Delphinium Unknown Variety

Chiltern Seeds:ltä ostetut ritarinkannuksen siemenet itivät kohtuullisen hyvin. Erityistä ihastusta katsojissaan on herättänyt kirkkaan turkoosinsininen ritarinkannus, josta Chiltern Seeds kertoi sivuillaan näin: "We have received this seed only with the information that the flowers are turquoise-blue. It seemed a pity not to include this in the Catalogue for you to try - we will too. It might be a giant, it might be a dwarf!"
Kannatti kokeilla! Kukka on erittäin kaunis, poikkeuksellisen kirkas sininen. Yhtä kirkas, kuin kesäinen taivas. Se kukkii nyt syyskuussa jo toista kertaa tänä kesänä. Chiltern Seeds ei osannut sanoa kasvaako tämä ritarinkannus kääpiöksi vai jättiläiseksi. Minun pihallani se päätti kasvaa jätiksi.

Etualalla syysleimu Osmo Heikinheimo sinivioleteissa kukissaan.

Arboretum Mustilan taimipäivä

Arboretum Mustilassa  oli 22.8 taimipäivä, jonka luvattiin olevan kasviharrastajalle silkkaa ylellisyyttä ja sitä se olikin. Aloitimme päivän taimitoria kierrellen. Paikalla oli sekä suomalaisia että virolaisia myyjiä. Klorofyllin Idän Immeisiltä ostin sinivaleunikkoja ja omenaminttuja, jotka odottavat vielä istutusta.

Lämpötila oli jo aikaisin aamulla parissakymmenessä ja kohosi päivän aikana 27 asteeseen. Mitä parhain ilma siis!

Taimipäivänä Mustilan Arboretumissa pidettiin lyhyitä luentoja. Jaakko Saarinen luennoi uusista ja eksoottisista marja- ja hedelmäkasveista, Marjatta Uosukainen luennoin pienten pihojen alppiruusuista, Antti Aulio kokemuksista & muistoista siemenkeruumatkoilta ja Anssi Krannila venäläisistä ruvenkestävistä omenalajikkeista.

Kävimme kuuntelemassa puutarhaneuvos Anssi Krannilan odotetun luennon. Krannila on taatusti Suomen tunnetuin omena-asiantuntija. Luento pidettiin vanhan aitan ylisillä ja voi sanoa, että tunnelma oli kohdillaan. Arboretum on perustettu 1902, mutta en osaa sanoa milloin rakennukset ovat tarkalleen tehty. Vanhoja, tunnelmallisia ja ihania joka tapauksessa.

Penkeille oli levitetty tunnelmaan sopivasti räsymattoja istujien iloksi. Anssi Krannilan luento koski venäläisiä ruven kestäviä omenalajikkeita. Luennon alkupuolella alkoi kuulumaan aikamoinen jyly, kun hävittäjä lensi Arboretumin yli. Luennon nimellä ja hävittäjillä ei onneksi ollut muuta yhteistä kuin sama aika ja sama paikka.
Venäläisten lajikkeiden nimet ovat kieltä osaamattomalle tuskaisen vaikeita muistettavia. Mikähän se makoisa ja mehukas venäläinen omenalajike nyt olikaan, josta kuulemma mehua tulee niin valtavasti, että haukkauksen jälkeen kainalotkin ovat märkinä mehusta. Krannilan luento sai vakuuttumaan, että venäläisiä ruvenkestäviä lajikkeita kannattaa istuttaa, sillä ne torjuvat itse omenaruven eikä myrkkyjä tarvita.

Arboretum Mustila on ainutlaatuinen kasvien kokeilualue, jonka 120 hehtaarin puistoalueella kasvaa lähes 100 havupuulajia 200 lehtipuulajia sekä lukuisia pensaita, köynnöksiä ja perennoita maapallon eripuolilta. Koristepensaista tunnetuimpia ovat arboretumin alppiruusut ja atsaleat, joita on yli 150 lajia ja lajiketta.

Luontoelämyksen lisäksi puistossa on tarjolla runsaasti puu- ja kasvitietoa. Alueen opastaulut ja luontopolut esittelevät monipuolisesti arboretumin kasveja ja koekasvatustyön tuloksia. Alueeseen voi tutustua omatoimisesti tai opastetuilla kierroksilla. Ensikertalaisenkin on helppo liikkua alueella sillä alueelle on merkitty kolme helposti seurattavaa retkeilureittiä, joiden pituudet ovat 1,5km, 2,5km ja 3km.

Mustilan arboretumissa voi myös geokätköillä. Mustilassa geokätköily ei ole vain aarteen etsintää. Kätkö ohjaa ihmiset paikkoihin, joita muuten ei puistosta löytäisi. Kätkö on jo sinällään mielekäs pähkinä purtavaksi, mutta sen lisäksi geokätkö johtaa kivoihin, erikoisiin tai erikoisen kauniisiin paikkoihin.

Taimipäivänä Arboretumissa järjestettiin erilaisia opastettuja puistokierroksia. Kierrokset lähtivät kahvilalta.

Menimme Kari Junnolan saniaskierrokselle. Kierros kesti tunnin verran ja oli Junnolan vetämänä päivän toinen saniaiskierros. Meitä osallistujia ei ollut tällä toisella kierroksella kuin kuusi, joten kuulimme kaikki hyvin mitä Junnola puhui ja siirtyminen paikasta toiseen pienellä porukalla oli kätevää. Junnola näytti alueen erilaisia saniaisia ja kertoi mm. niiden lisääntymisestä ja ominaispiirteistä. Olipa mielenkiintoista! Kiitos kierroksesta!

Arboretumin puissa kiipeili erilaisia köynnöksiä, mm. kiinanlaikkuköynnöksiä (actinidia kolomikta).

Alppiruusut olivat valtavia! Puistokierros kulki ajoittain suorastaan alppiruusutunnelissa.

Toukokuussa alueella järjestetään alppiruusujenpäivä kukinnan alkaessa. Varmasti kokemus nähdä valtavat alppiruusut kukassa. Alppiruusujen kukinnasta voi saada esimakuja Arboretum Mustilan esittelyvideosta.

Mustilan arboretumissa on monenlaista tapahtumaa pitkin kesää. Tällekin vuodelle riittää vielä tapahtumia mm.elokuun viimeisenä päivänä järjestetään sienikurssi arboretumin metsissä ja syys-lokakuussa on lähiruokamessut sekä Mustilan Ystävien syystapaaminen.

Aivan ihana paikka! Kiitos järjestäjille hienosta päivästä!

Kesäkuvia

Kulunut kesä on ollut poikkeuksellisen kylmä ja mitkä tuulet alkukesästä! Tuuli niin, että tukka oli jatkuvasti silmillä. Kukkakuvia on tullut otettua liian vähän, mutta laitetaan tänne nyt muuta niistä.

Heinäkuun lopulla saatiin rakeita oikein kunnolla, mutta yhtään kukkaa myräkkä ei katkonut.

Loistokärhö Dancing smile.

Tarhakellokärhö (Clematis Integrifolia) Arabella

Echinacea meteor pink, joka on vasta auennut. Tämän kukan keskiosan pitäisi muuttua vielä kovasti, katsotaan kuinka käy.

Agastache pallidiflora ssp. neomexicana "Pink Pop"

Päivänkakkarat.

Cactus dahlia "My Love"

Echinacea Cheyenne Spirit

Digitalis purpurea

Monarda "Blaustrumpf"

Punaväriminttu ja pörriäiset.

Kuluneen talven siemenkasvatuksia, akileija. Tästä pitäisi tulla ensi kesänä valkoinen kukka. Tällä on erikoisen värinen kirjava lehti. Mielenkiintoista nähdä minkälainen kukka tulee olemaan.

Kissanminttu ja kaverit.

Ja vielä eräs elokuinen auringonlasku.

Salamatkustajatar

Olimme toukokuussa Virossa Türillä kukkamarkkinoilla. Türi Lillelaat tarjosi jos jonkinmoista katsottavaa. Ostin siperiankurjenmiekan paikalliselta rouvalta, joka oli tullut myymään kukkia omalta pihaltaan. Mukana tuli salamatkustajatar, jonka huomasin kurjenmiekkaa kotipihaan istuttaessani. Annoin salamatkustajan kasvaa ja sitä tuli kukkaan puhjetessaan oikea kaunotar.

Saanko esitellä: Eestin kaunotar (yksivuotinen unikko) kesäsateessa.