Arboretum Mustilan taimipäivä

Arboretum Mustilassa  oli 22.8 taimipäivä, jonka luvattiin olevan kasviharrastajalle silkkaa ylellisyyttä ja sitä se olikin. Aloitimme päivän taimitoria kierrellen. Paikalla oli sekä suomalaisia että virolaisia myyjiä. Klorofyllin Idän Immeisiltä ostin sinivaleunikkoja ja omenaminttuja, jotka odottavat vielä istutusta.

Lämpötila oli jo aikaisin aamulla parissakymmenessä ja kohosi päivän aikana 27 asteeseen. Mitä parhain ilma siis!

Taimipäivänä Mustilan Arboretumissa pidettiin lyhyitä luentoja. Jaakko Saarinen luennoi uusista ja eksoottisista marja- ja hedelmäkasveista, Marjatta Uosukainen luennoin pienten pihojen alppiruusuista, Antti Aulio kokemuksista & muistoista siemenkeruumatkoilta ja Anssi Krannila venäläisistä ruvenkestävistä omenalajikkeista.

Kävimme kuuntelemassa puutarhaneuvos Anssi Krannilan odotetun luennon. Krannila on taatusti Suomen tunnetuin omena-asiantuntija. Luento pidettiin vanhan aitan ylisillä ja voi sanoa, että tunnelma oli kohdillaan. Arboretum on perustettu 1902, mutta en osaa sanoa milloin rakennukset ovat tarkalleen tehty. Vanhoja, tunnelmallisia ja ihania joka tapauksessa.

Penkeille oli levitetty tunnelmaan sopivasti räsymattoja istujien iloksi. Anssi Krannilan luento koski venäläisiä ruven kestäviä omenalajikkeita. Luennon alkupuolella alkoi kuulumaan aikamoinen jyly, kun hävittäjä lensi Arboretumin yli. Luennon nimellä ja hävittäjillä ei onneksi ollut muuta yhteistä kuin sama aika ja sama paikka.
Venäläisten lajikkeiden nimet ovat kieltä osaamattomalle tuskaisen vaikeita muistettavia. Mikähän se makoisa ja mehukas venäläinen omenalajike nyt olikaan, josta kuulemma mehua tulee niin valtavasti, että haukkauksen jälkeen kainalotkin ovat märkinä mehusta. Krannilan luento sai vakuuttumaan, että venäläisiä ruvenkestäviä lajikkeita kannattaa istuttaa, sillä ne torjuvat itse omenaruven eikä myrkkyjä tarvita.

Arboretum Mustila on ainutlaatuinen kasvien kokeilualue, jonka 120 hehtaarin puistoalueella kasvaa lähes 100 havupuulajia 200 lehtipuulajia sekä lukuisia pensaita, köynnöksiä ja perennoita maapallon eripuolilta. Koristepensaista tunnetuimpia ovat arboretumin alppiruusut ja atsaleat, joita on yli 150 lajia ja lajiketta.

Luontoelämyksen lisäksi puistossa on tarjolla runsaasti puu- ja kasvitietoa. Alueen opastaulut ja luontopolut esittelevät monipuolisesti arboretumin kasveja ja koekasvatustyön tuloksia. Alueeseen voi tutustua omatoimisesti tai opastetuilla kierroksilla. Ensikertalaisenkin on helppo liikkua alueella sillä alueelle on merkitty kolme helposti seurattavaa retkeilureittiä, joiden pituudet ovat 1,5km, 2,5km ja 3km.

Mustilan arboretumissa voi myös geokätköillä. Mustilassa geokätköily ei ole vain aarteen etsintää. Kätkö ohjaa ihmiset paikkoihin, joita muuten ei puistosta löytäisi. Kätkö on jo sinällään mielekäs pähkinä purtavaksi, mutta sen lisäksi geokätkö johtaa kivoihin, erikoisiin tai erikoisen kauniisiin paikkoihin.

Taimipäivänä Arboretumissa järjestettiin erilaisia opastettuja puistokierroksia. Kierrokset lähtivät kahvilalta.

Menimme Kari Junnolan saniaskierrokselle. Kierros kesti tunnin verran ja oli Junnolan vetämänä päivän toinen saniaiskierros. Meitä osallistujia ei ollut tällä toisella kierroksella kuin kuusi, joten kuulimme kaikki hyvin mitä Junnola puhui ja siirtyminen paikasta toiseen pienellä porukalla oli kätevää. Junnola näytti alueen erilaisia saniaisia ja kertoi mm. niiden lisääntymisestä ja ominaispiirteistä. Olipa mielenkiintoista! Kiitos kierroksesta!

Arboretumin puissa kiipeili erilaisia köynnöksiä, mm. kiinanlaikkuköynnöksiä (actinidia kolomikta).

Alppiruusut olivat valtavia! Puistokierros kulki ajoittain suorastaan alppiruusutunnelissa.

Toukokuussa alueella järjestetään alppiruusujenpäivä kukinnan alkaessa. Varmasti kokemus nähdä valtavat alppiruusut kukassa. Alppiruusujen kukinnasta voi saada esimakuja Arboretum Mustilan esittelyvideosta.

Mustilan arboretumissa on monenlaista tapahtumaa pitkin kesää. Tällekin vuodelle riittää vielä tapahtumia mm.elokuun viimeisenä päivänä järjestetään sienikurssi arboretumin metsissä ja syys-lokakuussa on lähiruokamessut sekä Mustilan Ystävien syystapaaminen.

Aivan ihana paikka! Kiitos järjestäjille hienosta päivästä!

Kesäkuvia

Kulunut kesä on ollut poikkeuksellisen kylmä ja mitkä tuulet alkukesästä! Tuuli niin, että tukka oli jatkuvasti silmillä. Kukkakuvia on tullut otettua liian vähän, mutta laitetaan tänne nyt muuta niistä.

Heinäkuun lopulla saatiin rakeita oikein kunnolla, mutta yhtään kukkaa myräkkä ei katkonut.

Loistokärhö Dancing smile.

Tarhakellokärhö (Clematis Integrifolia) Arabella

Echinacea meteor pink, joka on vasta auennut. Tämän kukan keskiosan pitäisi muuttua vielä kovasti, katsotaan kuinka käy.

Agastache pallidiflora ssp. neomexicana "Pink Pop"

Päivänkakkarat.

Cactus dahlia "My Love"

Echinacea Cheyenne Spirit

Digitalis purpurea

Monarda "Blaustrumpf"

Punaväriminttu ja pörriäiset.

Kuluneen talven siemenkasvatuksia, akileija. Tästä pitäisi tulla ensi kesänä valkoinen kukka. Tällä on erikoisen värinen kirjava lehti. Mielenkiintoista nähdä minkälainen kukka tulee olemaan.

Kissanminttu ja kaverit.

Ja vielä eräs elokuinen auringonlasku.

Salamatkustajatar

Olimme toukokuussa Virossa Türillä kukkamarkkinoilla. Türi Lillelaat tarjosi jos jonkinmoista katsottavaa. Ostin siperiankurjenmiekan paikalliselta rouvalta, joka oli tullut myymään kukkia omalta pihaltaan. Mukana tuli salamatkustajatar, jonka huomasin kurjenmiekkaa kotipihaan istuttaessani. Annoin salamatkustajan kasvaa ja sitä tuli kukkaan puhjetessaan oikea kaunotar.

Saanko esitellä: Eestin kaunotar (yksivuotinen unikko) kesäsateessa.

Illalla

Luonto muuttuu nyt vauhdilla. Kaikki kasvaa niin nopeasti, ettei sitä voi kuin ihmetellä. Tein pienen kierroksen pihalla illalla töiden jälkeen.

Keisarinpikarililjat ovat auenneet. Naapurin vanha rouva on saanut niistä paljon iloa, näkyvät kuulemma hänelle ihanasti keittiön ikkunasta. Mukavaa, että ne ilahduttavat muitakin.

Pihaa ja maata myllättiin viime kesänä aikalailla. Sieltä täältä alkoi nousta pieniä orvokkeja. Pelastin niitä parempaan paikkaan ja tänä keväänä niitä nousee erilaisia sinisävyisiä ja täysin valkoisia vielä enemmän. Uskoisin, että nämäkin ovat vanhaa kantaa, talon ensimmäisten asukkaiden laittamia.

Tulppaanit ovat jo sulkeneet nuppunsa näin iltasella.

Särkynyt sydän.

Ihanat tarhakalliokielot. Nämä on istutettu viime kesänä.

Paljon muutakin kuvattavaa olisi ollut, mutta koska kello oli jo paljon piti alkaa kiireesti kevään ensimmäiseen nurmikonleikkuuseen.

Hiirenkorvia

Ehdottomasti yksi kevään odotetuimmista päivistä on se, kun hiirenkorvat puhkeavat puihin. Keskiviikkoaamuna koivut olivat vielä aivan lehdettömiä. Työpäivän jälkeen ulkona odotti muuttunut maailma, koivut olivat vaaleanvihreinä. Huikeaa!

Kotipihalla heräillään kevääseen.

Idänsinilija on kasvanut pihalla kymmeniä vuosia, ehkäpä jo lähes sata vuotta.

Tarhakylmänkukka, tosi söpöläinen. Tätä ei voi vastustaa!

Keisarinpikarililjoista lähtee voimakas tuoksu ihan koko kasvista. En osaa päättää onko tämä kukka ruma vai kaunis, erikoinen aivan varmasti. Näiden tuoksun sanotaan karkottavan myyrät. Olisin kovasti iloinen, jos se tepsisi myös cityrusakoihin. En tykkää yhtään niistä urbanisoituneista roikaleista. Naapurit tosin tuntuvat saavan suurta hupia, kun juoksentelen pihalla cityroikaleita karkottamassa.

Nämä sipulit ovat istutettu otsalampun kanssa marraskuun loppupuolella. Innostuin sipulien  alennusmyynnissä ja ostin vaikka mitä, mm. keisarinpikarilijat tosi edullisesti. Kahdensadan kohdalla lakkasin laskemasta maahan laitettuja sipuleita. Oli mielettömän hyvä fiilis, kun sain kaikki sipulit maahan yhdeksän maissa illalla. Alkoi satamaan lunta hiljalleen.

Muutaman päivän päästä maa oli ensimmäistä kertaa kunnolla valkeanaan. Viime hetken istutukset siis ja hyvin näyttävät nyt heräävän kevääseen.

Akileija ja särkynyt sydän

Pihalla tapahtuu kukkien lisäksi paljon muutakin. Monta kuutiota vastatehtyä kaunista koivuhalkoa odottaa pinoajaansa.

Ja sisällä pienet taimet odottavat ulospääsyään. Tässä muutama kuva talven mittaan kylvetyistä taimista. Kaikki eivät mitenkään kahteen kuvaan mahdu. Taisin hieman riehaantua kylvöjen kanssa, mutta ei haittaa, kaikille löytyy paikka. Laskin nopeasti, että verannalla on ainakin seitsemänkymmentä tainta. Sisältä löytyy vielä (REILUSTI) lisää.

Kärhöjä puutarhahaltijoilta

Kuulin tuttavalta, että Hyvinkään keskustaan on aivan äskettäin avattu uusi puutarhamyymälä ja kävin tutustumassa paikkaan. Myymälä on nimeltään Puutarhahaltijat ja se on kahden siskoksen perustama.

Perennapiha oli vielä rakenteilla, mutta pääsin kurkkaamaan sinne myyjän opastuksella. Harsojen alla ostajia odottavat komeat ja laadukkaanoloiset perennan taimet. Toki heillä on myytävänä paljon muutakin kuin perennoja.

Palvelu oli oikein ystävällistä.

Olin suunnitellut muutaman kärhön hankitaa ja ne on nyt ostettu Puutarhahaltijoilta. Valinnan vaikeus olisi ollut suuri, jos en olisi ennalta jo miettinyt mitkä kärhöt haluan hankkia. Sain hyviä vinkkejä kärhöjen istutukseen ja hoitoon myyjältä. Kärhön hinta oli 12 euroa ja se oli edullisempi, kuin muissa paikoissa, joista näitä olen katsellut.

Ensimmäinen kärhöistä on suloinen Aljonushka. Se on venäläinen tiukukärhölajike, joka kasvaa 1-2 metriseksi, eikä köynnöstä. Aljonushkan kukat ovat pinkit ja kellomaiset. Se kukkii heinäkuusta syyskuuhun ja viihtyy parhaiten auringossa tai puolivarjossa. Aljonuska pääsee meillä perennapenkkiin.

Toinen kärhö on siro kaunotar Princess Diana. Tämä lyhtykärhö on kukassa loppukesästä ja sen kukat ovat nuokkuvat ja muistuttavat liljatulppaania. Tämä kärhö kiipeilee kauniisti säleiköissä, aidoilla ja puiden rungoilla ja kasvaa 2-2.5 metrin korkuiseksi. Se kukkii saman vuoden versoilla. Princess Dianan sanotaan olevan niin helppohoitoinen, että sitä suositellaan aloitteleville viherpeukaloille.

Terveisiä kevätmessuilta!

Terveiset Kevätmessuilta! Kävimme tyttären kanssa Helsingin messukeskuksessa järjestetyillä kevätmessuilla eilen lauantaina. Ihmisiä oli paikan päällä valtavasti!  Siis VALTAVASTI! Sinne vaan joukkoon mekin sujahdettiin puutarha- ja ruokaosastoja tutkimaan.

Tyttärellä on iPhone:ssa paljon parempi kamera kuin itselläni, joten messukuvat ovat hänen ottamiaan ja kuvattavat kohteet hänen valitsemiaan. Kiitos kuvaajalle!

Sipulien luokse pystyi suunnistamaan pelkän tuoksun perusteella. Valtavasta määrästä sipuleja lähti kertakaikkiaan huumaava tuoksu!

Nelson Gardenin osaston siemenrivistöt.

Maatiaisen osaston siemeniä. Tällä osastolla vierähti todellakin tovi aikaa. Siemenpussukka valikoima piti tutkia tarkkaan. Vanhat maatiaislajikkeet kiinnostavat ja muutama pussukka oli ostettava, vaikka koti on jo ilmankin täynnä kylvöpurnukoita. Vielä mahdutetaan siis muutama. Osastolla työskennelleet ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja heidän kanssaan oli mukava keskustella.

Siemenet on kerätty viime syksynä, joten ne ovat niin tuoreita kuin olla ja voi.

Maatiainen ry valitsee vuosittain yhden kasvin vuoden maatiaiskasviksi. Vuorovuosina valitaan hyöty- ja koristekasvi. Vuoden 2015 maatiaiskasvi on varjolilja (lilium martagon).

Maatiainen ry:n sivuilla kerrotaan, että: "Entisaikaan, jolloin ei vielä ollut olemassa jaloja ruusumuunnoksia eikä hienoja neilikoita, pidettiin liljoja kaikista kasveista arvokkaimpina ja niitä suositeltiin kaikkialla – melkeinpä pidettiin pyhinä kasveina ja kaikkea, joka oli kaunista ja jaloa, verrattiin liljoihin. Kunnioitus liljoja kohtaan ei ole vuosisatojen kuluessa kadonnut, ja nykyajankin ihminen tunnustaa, että liljat muodostavat kasvikunnassa ylpeän, ikään kuin oman arvonsa tuntevan ryhmän, joiden hienoja, joskus jäykkäpiirteisiä kukkia täytyy ihailla"

Maatiaisen sivuilta voi käydä lukemassa lisää tästä ihanasta liljasta. Siellä on muutenkin hyödyllistä tietoa. Yhdistyksen päämääränä on säilyttää vanhat viljely- ja koristekasvit, säilyttää perinteiset kotieläinrodut ja vaalia perinnemaisemia. Arvokkaat päämäärät.

Mummini puutarhassa oli varjoliljoja ja hän piti niistä paljon. Minulla on penkissä mummini kasvattamia syysleimuja. Ne ovat nykyisin myytäviä paljon korkeampia ja tietysti tuoksuvat ihanasti. Vanhoja, minulle arvokkaita leimuja. Varjoliljoja olen tietysti halunnut ja ihaillut jo vuosia.

Saksankurjenmiekan juurakkoja, joita mekin ostettiin.

Tori Ruposen osastolla kävi kuhina. Oli juurakoita, oli mukuloita, oli mukavat myyjät.

Ja Tori Ruposella oli myös suomalaista vanhaa kantaa olevia varjoliljan sipuleita.

Oi onnea! Oi iloa!

Näitä olen haaveillut ja siinä ne olivat! Suomalaista vanhaa kantaa on erittäin harvoin tarjolla. Nämä sipulit ovat Valkealasta. Hinta ei ollut sen kovempi, kuin ulkomailta tuotetuilla. Mukaamme lähti 4 kappaletta albaa ja 4 kappaletta Russian morningia.

Suurimman osa istutan kotipihalle ja muutaman ajattelin viedä mökille, jos keksin, kuinka ne saa suojattua myyriltä.

Lahtelaisille Tori Ruponen on varmasti tuttu, minulle uusi tuttavuus. Kesällä voisi tehdä pienen kesäreissun ja ajella Lahteen katsomaan mitä heillä on torilla tarjolla.

Ja lisää tuliaisia kotiin. Saksankurjenmiekan juurakoita.

Juurakot ja sipulit ovat nyt kylmällä verannalla odottamassa istutusta. Siirsin ne paperipusseihin ja valolta suojaan. Lämpötila verannalla on joitakin asteita plussan puolella. Toivottavasti säilyvät hyvänä istuttamiseen asti. Tuskin maltan odottaa pihahommiin pääsyä.