Illalla

Luonto muuttuu nyt vauhdilla. Kaikki kasvaa niin nopeasti, ettei sitä voi kuin ihmetellä. Tein pienen kierroksen pihalla illalla töiden jälkeen.

Keisarinpikarililjat ovat auenneet. Naapurin vanha rouva on saanut niistä paljon iloa, näkyvät kuulemma hänelle ihanasti keittiön ikkunasta. Mukavaa, että ne ilahduttavat muitakin.

Pihaa ja maata myllättiin viime kesänä aikalailla. Sieltä täältä alkoi nousta pieniä orvokkeja. Pelastin niitä parempaan paikkaan ja tänä keväänä niitä nousee erilaisia sinisävyisiä ja täysin valkoisia vielä enemmän. Uskoisin, että nämäkin ovat vanhaa kantaa, talon ensimmäisten asukkaiden laittamia.

Tulppaanit ovat jo sulkeneet nuppunsa näin iltasella.

Särkynyt sydän.

Ihanat tarhakalliokielot. Nämä on istutettu viime kesänä.

Paljon muutakin kuvattavaa olisi ollut, mutta koska kello oli jo paljon piti alkaa kiireesti kevään ensimmäiseen nurmikonleikkuuseen.

Hiirenkorvia

Ehdottomasti yksi kevään odotetuimmista päivistä on se, kun hiirenkorvat puhkeavat puihin. Keskiviikkoaamuna koivut olivat vielä aivan lehdettömiä. Työpäivän jälkeen ulkona odotti muuttunut maailma, koivut olivat vaaleanvihreinä. Huikeaa!

Kotipihalla heräillään kevääseen.

Idänsinilija on kasvanut pihalla kymmeniä vuosia, ehkäpä jo lähes sata vuotta.

Tarhakylmänkukka, tosi söpöläinen. Tätä ei voi vastustaa!

Keisarinpikarililjoista lähtee voimakas tuoksu ihan koko kasvista. En osaa päättää onko tämä kukka ruma vai kaunis, erikoinen aivan varmasti. Näiden tuoksun sanotaan karkottavan myyrät. Olisin kovasti iloinen, jos se tepsisi myös cityrusakoihin. En tykkää yhtään niistä urbanisoituneista roikaleista. Naapurit tosin tuntuvat saavan suurta hupia, kun juoksentelen pihalla cityroikaleita karkottamassa.

Nämä sipulit ovat istutettu otsalampun kanssa marraskuun loppupuolella. Innostuin sipulien  alennusmyynnissä ja ostin vaikka mitä, mm. keisarinpikarilijat tosi edullisesti. Kahdensadan kohdalla lakkasin laskemasta maahan laitettuja sipuleita. Oli mielettömän hyvä fiilis, kun sain kaikki sipulit maahan yhdeksän maissa illalla. Alkoi satamaan lunta hiljalleen.

Muutaman päivän päästä maa oli ensimmäistä kertaa kunnolla valkeanaan. Viime hetken istutukset siis ja hyvin näyttävät nyt heräävän kevääseen.

Akileija ja särkynyt sydän

Pihalla tapahtuu kukkien lisäksi paljon muutakin. Monta kuutiota vastatehtyä kaunista koivuhalkoa odottaa pinoajaansa.

Ja sisällä pienet taimet odottavat ulospääsyään. Tässä muutama kuva talven mittaan kylvetyistä taimista. Kaikki eivät mitenkään kahteen kuvaan mahdu. Taisin hieman riehaantua kylvöjen kanssa, mutta ei haittaa, kaikille löytyy paikka. Laskin nopeasti, että verannalla on ainakin seitsemänkymmentä tainta. Sisältä löytyy vielä (REILUSTI) lisää.