Tyttärellä on iPhone:ssa paljon parempi kamera kuin itselläni, joten messukuvat ovat hänen ottamiaan ja kuvattavat kohteet hänen valitsemiaan. Kiitos kuvaajalle!
Sipulien luokse pystyi suunnistamaan pelkän tuoksun perusteella. Valtavasta määrästä sipuleja lähti kertakaikkiaan huumaava tuoksu!
Nelson Gardenin osaston siemenrivistöt.
Maatiaisen osaston siemeniä. Tällä osastolla vierähti todellakin tovi aikaa. Siemenpussukka valikoima piti tutkia tarkkaan. Vanhat maatiaislajikkeet kiinnostavat ja muutama pussukka oli ostettava, vaikka koti on jo ilmankin täynnä kylvöpurnukoita. Vielä mahdutetaan siis muutama. Osastolla työskennelleet ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja heidän kanssaan oli mukava keskustella.
Siemenet on kerätty viime syksynä, joten ne ovat niin tuoreita kuin olla ja voi.
Maatiainen ry valitsee vuosittain yhden kasvin vuoden maatiaiskasviksi. Vuorovuosina valitaan hyöty- ja koristekasvi. Vuoden 2015 maatiaiskasvi on varjolilja (lilium martagon).
Maatiainen ry:n sivuilla kerrotaan, että: "Entisaikaan, jolloin ei vielä ollut olemassa jaloja ruusumuunnoksia eikä hienoja neilikoita, pidettiin liljoja kaikista kasveista arvokkaimpina ja niitä suositeltiin kaikkialla – melkeinpä pidettiin pyhinä kasveina ja kaikkea, joka oli kaunista ja jaloa, verrattiin liljoihin. Kunnioitus liljoja kohtaan ei ole vuosisatojen kuluessa kadonnut, ja nykyajankin ihminen tunnustaa, että liljat muodostavat kasvikunnassa ylpeän, ikään kuin oman arvonsa tuntevan ryhmän, joiden hienoja, joskus jäykkäpiirteisiä kukkia täytyy ihailla"
Maatiaisen sivuilta voi käydä lukemassa lisää tästä ihanasta liljasta. Siellä on muutenkin hyödyllistä tietoa. Yhdistyksen päämääränä on säilyttää vanhat viljely- ja koristekasvit, säilyttää perinteiset kotieläinrodut ja vaalia perinnemaisemia. Arvokkaat päämäärät.
Mummini puutarhassa oli varjoliljoja ja hän piti niistä paljon. Minulla on penkissä mummini kasvattamia syysleimuja. Ne ovat nykyisin myytäviä paljon korkeampia ja tietysti tuoksuvat ihanasti. Vanhoja, minulle arvokkaita leimuja. Varjoliljoja olen tietysti halunnut ja ihaillut jo vuosia.
Saksankurjenmiekan juurakkoja, joita mekin ostettiin.
Tori Ruposen osastolla kävi kuhina. Oli juurakoita, oli mukuloita, oli mukavat myyjät.
Ja Tori Ruposella oli myös suomalaista vanhaa kantaa olevia varjoliljan sipuleita.
Oi onnea! Oi iloa!
Näitä olen haaveillut ja siinä ne olivat! Suomalaista vanhaa kantaa on erittäin harvoin tarjolla. Nämä sipulit ovat Valkealasta. Hinta ei ollut sen kovempi, kuin ulkomailta tuotetuilla. Mukaamme lähti 4 kappaletta albaa ja 4 kappaletta Russian morningia.
Suurimman osa istutan kotipihalle ja muutaman ajattelin viedä mökille, jos keksin, kuinka ne saa suojattua myyriltä.
Lahtelaisille Tori Ruponen on varmasti tuttu, minulle uusi tuttavuus. Kesällä voisi tehdä pienen kesäreissun ja ajella Lahteen katsomaan mitä heillä on torilla tarjolla.
Ja lisää tuliaisia kotiin. Saksankurjenmiekan juurakoita.
Juurakot ja sipulit ovat nyt kylmällä verannalla odottamassa istutusta. Siirsin ne paperipusseihin ja valolta suojaan. Lämpötila verannalla on joitakin asteita plussan puolella. Toivottavasti säilyvät hyvänä istuttamiseen asti. Tuskin maltan odottaa pihahommiin pääsyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, jokainen kommentti lämmittää mieltä :)